5. päivä. Eskericasta Bilbaoon

Aamulla vasta kello 7:10 lähdin Catharinan kanssa liikkeelle. Eskericasta lähdettiin ensin nousemaan ylös vuorelle erittäin mutaisia teitä ja polkuja pitkin. Olimme vuorilla, missä ei asutusta ollut eikä mitään muutakaan. Vain mutaisia ja märkiä polkuja kuljettavana. Sää oli hyvin sateinen heti aikaisin aamulla. Vaelluskengät näyttivät todella likaisilta, mutta pitivät veden. Sukat, joita oli kahdet päällekkäin, olivat märät vain hiestä.

Tällaista mutavelliä oli enimmäkseen reittimme lähdettyämme Eskericasta ylös vuorille. Vaelluskengät menivät aika likaisiksi.

Baskimaassa on itsenäisyyttä ajavia järjestöjä ja keskellä metsää olevaan pienen rakennuksen seinään oli kirjoitettuna vaatimus poliittisten vankien vapauttamista. Mahtoiko tuo seinäkirjoitus edistää tätä asiaa?
     Vähitellen aloimme laskeutua alas kohti Larrabetzua ja siinä vaiheessa alkoi vielä rankempi sade. Matkalla oli liukkaita alamäkiosuuksia, mutta hyvin niistäkin selvittiin. Mitään maisemia en sumeiden silmälasieni läpi nähnyt. Taskussa oli paperinenäliinoja silmälaisien pyyhkimistä varten, mutta ne menivät nopeasti liian märiksi. Täytyi yrittää pitää ainakin opaskirja, kännykkä ja kamera kuivina.

Melkoisen märän taipaleen kuljettuamme tulimme Larrabetzuun. Sielläkin satoi jatkuvasti, mutta saimme kävellä tovin asfalttia pitkin. Tällä pohjoisella Camino-reitillä on kaikkia mahdollisia kulkuväyliä, aina kapeista poluista päällystettyyn tiehen. Ei ole ainakaan mitenkään yksitoikkoista.

Saapuessamme Larrabetzuun moni muukin meitä nopeammin kulkenut peregrino sinne saapui ja kylässä oli auennut pieni kahvila ja se oli sopiva paikka aamukahvin nauttimiseen. Paikalla oli ennen meitä paikallista työväkeä aamupalalla, mutta nopeasti se täyttyi pyhiinvaeltajista, jotka pääsivät suojaan sateelta.

Larrabetzussa sain aamukahvini. Aukion laidalla oli albergue, josta olin kuullut kaikkea hyvää, mutta meillä ei ollut syytä jäädä sinne, sillä olimme vasta päivämatkan alkuvaiheessa.

Lähdimme jatkamaan matkaa ja muutama tuttu porukka meni ohitsemme. Satoi aika rankasti, mutta nyt reitti kulki tasaista ja suoraa kadun vartta pitkin Lezaman kautta Zamudioon, josta noustiin taas vuorille. Seuraava kaupunki kuten nyt Bilbao, näkyi matkalla jo monta tuntia ennen perille pääsyä. Useimmat kaupungit olivat meren rannalla ja Camino-reitti tuli vuorilta alas ja nytkin meni kauan, ennenkuin oltiin itse kaupungissa.
  

Lezamassa oli jonkinlainen kirkkorakennus, joka oli tietenkin kiinni. Kuvassa minä kokeilen, onko ovi lukossa ja Catharina hoitaa jalkojaan. Toisessa kuvassa olemme jo lähestymässä Bilbaon kaupunkia.

Sadeilmalla ei juurikaan maisemia voi ihailla, mutta onneksi loppumatkalla ei pahempia kurapaikkoja osunut tiellemme. Tulimme viimein Bilbaoon aivan märkinä ja oli tarve saada vaatteita pestyiksi ja varsinkin kuiviksi. Se ei olisi onnistunut albergueissa, joten tuli mieleen mennä yöksi johonkin laadukkaampaan paikkaan.

     Menimme Bilbaon turisti-infopaikkaan kyselemään, minne voisimme mennä yöksi. Kaupungin hotellit olivat todella kalliita, mutta yhden tähden hostellit voisivat olla hyvä vaihtoehto, minne mennä lämmittelemään ja kuivattamaan vaatteita. Saimme vain ylimalkaisia neuvoja ja lähdimme kiertelemään vanhan kaupungin hostelleja. Yhteen melkein pääsimme, mutta juuri tullessamme sinne, paikkaan tehtiin puhelimitse viimeiset varaukset.
  

Iloisia ilmeitä Bilbaoon saavuttua. Seuraavaksi etsimään yöpaikkaa, jota ei helposti löytynytkään.

Yhdessä hostellissa oli kovin ystävällinen virkailija, joka sanottuaan, että heillä oli täyttä, soitti toiseen paikkaan, missä saattaisi olla tilaa. Ja sieltä järjestyi meille yösijat. Lähdimme erittäin tyytyväisinä sateessa kävelemään hostelli Arriagaan, joka oli Bilbaon vanhan kaupungin laidalla joen lähellä. Oli ihana tunne päästä lepäämään lämpimään ja kuivaan huoneeseen. Lisäksi saimme kuulla, että aivan paikan vierellä oli itsepalvelupesula, jonne menimme pesemään vaatteemme ja saimme ne kuiviksi. Oli ihana tunne koskettaa kuivia vaatteita. No, aamulla ne tulivat taas muuttumaan märiksi.

     Illalla menimme syömään burgerit. Puoli kahdeksan aikaan ei vielä parempien ravintoloiden keittiöt olleet auki, joten jouduimme tyytymään isoon mutta kovin sitkeään burgeriin. Se maistui tietenkin erittäin hyvältä.
  

Etsimme Bilbaon vanhasta kaupungista ruokapaikkaa, mutta ainoa, joka seitsemän aikoihin illalla oli auki, tarjosi lähinnä burgereita. No, hyvältähän tuo kyllä maistui.

Päivän kuljettu matka Eskericasta Bilbaoon oli 25 kilometriä. Lisäksi saimme kävellä Bilbaossa usean kilometrin matkan ympäri kaupunkia, ennen kuin pääsimme majapaikkaamme.

6. päivä. Bilbaosta Pobeñaan

Aamulla majapaikassa vaatteet olivat kuivat ja lämpimät, mutta ulkona tuli vettä taivaan täydeltä. Kuljimme kaupungin läpi ja sitten valitsimme kahdesta vaihtoehdosta kohti Portugaletea tylsemmän eli sen, joka kulki pitkin rantaa sataman vierellä. Toinen, pitempi reitti olisi ollut kaunis osuus vuoristoa ylös alas, mutta tässä sateessa niille mutaisille poluille ei erityisemmin tehnyt mieli, eikä siellä sateessa mitään maisemiakaan olisi nähnyt. Jos ilma olisi ollut kaunis, niin varmaankin olisin valinnut tuon kauniimman vuoristoreitin.
  

Lähdössä Bilbaosta kaupunkia halkovaa Nervión-jokea ylittävällä sillalla. Ponchot oli yllä päivästä toiseen. Kaupungin ulkopuolella joen rannalla oli satama-aluetta usean kilometrin matkan.

Sade jatkui sen näköisenä, että se ei pitkään aikaan aikonut loppua. Aamukahvin nautin Zorrozassa jo tunnin kävelyn jälkeen. Olin vaihtanut mustan kahvin kokonaan maitokahviin, joka oli ihan hyvää. Tulimme sen jälkeen Barakaldoon, jossa poistuimme hieman reitiltä, mutta ymmärsin hyvin paikallisen kaverin ohjeet ja takaisin reitille päästiin taas.

     Pieni hauska tapahtuma sattui jossain vaiheessa sataman reunaa pitkin kuljettaessa. Montaa ihmistä ei tällä ilmalla missään näkynyt, mutta yksi, hieman laitapuolen kaverilta vaikuttava mies, tuli meitä vastaan. Mies ryhdistäytyi meidät kohdatessaan ja tervehti: ”Buenos dias”. Vastasin samoin. ”Santiago?”, mies kysyi seuraavaksi. Vastasin ”Si”. Mies näytti silloin kädellään suunnan ja sanoi: ”Santiago!”. No, me kyllä tiesimme, mihin suuntaan oli mentävä.

     Matkalla tapasimme neljä pyhiinvaeltajaa. Näistä yksi oli espanjalainen. Kun kohdataan, niin on tapana kysyä, mistä maasta kukin on. Espanjalaiset, varsinkin Madridista tulevat, vastaavat ”espanjalainen”. Tämä vastasi kuitenkin ”katalonialainen”. Sain myöhemmin huomata, että Espanjassa on jännitteitä eri kansallisuusryhmien välillä. Se oli minulle vähän yllättävää, vaikka tiesin kyllä Katalonian itsenäistymisaikeista ja vanhemmista Baskimaan tapahtumista. Yksi nyt tapaamistani vaeltajista oli Hollannista ja hän oli joskus käynyt Jämsässä jossain moottoripyörätapahtumassa.
     Tulimme Bilbaon satamapaikkaan, Portugaleteen, jonka olen kuullut olevan kaunis kaupunki. Nyt se kylläkin näytti sateisen ankealta. Bilbaoon johtavan joen yli meni erikoinen silta, jossa roikkui matkustajia kuljettava gondoli. Sillä moni vaeltaja on käynyt pistäytymässä joen toisella rannalla. Tällä ilmalla kenellekään porukastamme ei tullut mieleenkään lähteä tätä erikoista joen ylitystä kokeilemaan. Gondoli ottaa mukaansa myös autoja.

Portugaleteen saapuessa näkee jo kaukaa korkean sillan, josta roikkuvalla ”aluksella” kaupungissa joki ylitetään. Sade oli rankkaa koko päivän ja ilma kymmenasteista. Portugaletessa oli kadulla myös liukuportaat ja nehän olivat vaeltajille mieleen.

Menimme Portugaleten keskustassa märkinä kahvilaan ja siellä Catharina sanoi, että hänen polvensa ei ole oikein kunnossa, sen pitää saada lepoa ja koska hänen oli käytävä kotonaan Nürnbergissä joitain asioita hoitamassa, niin hän oli päättänyt lopettaa matkan teon tässä vaiheessa tähän. Tarkoitus oli kyllä tulla takaisin jatkamaan Caminoa hieman myöhemmin. Catharina pyysi vielä ennen matkani jatkumista sähköpostiosoitteeni, jotta voisi lähettää minulle kuvia, joita oli ottanut ja vastaavasti minä lupasin lähettää hänelle itse ottamiani kuvia.

Olemme Baskimaassa (Pais Vasco) ja se näkyy. Aiemmin matkan varrella oli pienen rakennuksen seinälle maalattu vaatimus poliittisten vankien vapauttamisesta ja Portugaletessa nautin patonkeja (bocadillo), joiden päällä oli Baskimaan liput.

Lähdin sateessa jatkamaan matkaani. Pysähdyin katujen risteyksessä tutkimaan, mikä olisi oikea suunta ja samalla huomasin toisella puolella katua kulkevan yksinäisen peregrinon. Hetken perästä olimme jo lyöttäytyneet yhteen ja me viihdyimmekin mainiosti tästä eteenpäin. Vaeltaja oli 32-vuotias espanjalainen Guillermo Madridista. Hän oli aloittanut Caminon vasta äsken Portugaletesta ja tarkoituksena oli vaeltaa Gijoniin, josta oli lennettävä takaisin Saksaan Stuttgartiin, missä mies oli töissä. Oli varsin mukavaa kulkea espanjalaisen kanssa, jonka äidinkieli oli espanja. Siitä tulisi varmaan olemaan paljon hyötyä.
  

Espanjalainen Guillermo aloitti Caminonsa Portugaletesta ja pääsi heti sateeseen vaeltamaan. Meistä tuli hyvät matkatoverit. Guillermolla oli kulkiessa yksi vaellussauva.

Kun satoi jatkuvasti, niin maisemien ihastelu jäi sumeiden silmälasien takaa kokematta. Jotain mukavaa sentään sateessakin pääsin näkemään. Yhden kylän kohdalla pikkutuulihaukka jahtasi turkinkyyhkyjä. En kylläkään nähnyt, tuliko saalista sillä kertaa.

     Yhdessä polkujen risteyksessä jäimme ihmettelemään, mikä oli oikea reitti. Buen Camino -sovellus näytti eri polkua kuin opaskirjani. Lisäksi Guillermolla oli ”täydellisempi” saksalainen opaskirja, jossa oli lähes kaikkialla monia vaihtoehtoisia reittejä sekoittamassa suunnistamista. Kaksi saksalaista kulkijaa tuli silloin paikalle ja heille oli selvää, minne oli mentävä jatkamaan matkaa. Me jatkoimme eri suuntaan, eli sinne, minne Buen Camino -sovellus näytti. Se oli oikea reitti. Varmaan se toinenkin oli.

     Lopulta saavuimme meren äärelle Pobeñaan. Majapaikkaa ei näkynyt missään, mutta Guillermo löysi paikallisen naisen, joka osasi kertoa, että albergue oli entinen koulu, joka oli vähän yli kilometrin päässä rannan toisessa päässä näkyvien talojen takana. Kaupungissa oli aikaisemmin ollut enemmän väkeä, kun siellä oli ollut koulukin, mutta nyt asukkaita oli enää alle 200.

     Kaupungin ranta oli iso ja hieno ja voi kuvitella paikan olevan hyvällä kesäilmalla suosittu rantapaikka läheisten Bilbaon ja Portugaleten asukkaille. Hiekkadyynien läpi kulki laudoista rakennettu kävelytie ja matkan puolivälissä oli rantabaari. Sellainen ulkoilman pystybaari, joka oli yllättäen auki. Siellä seisoi mies tiskin takana asiakkaita odottamassa. Tämä tuntui vähintäänkin hassulta, kun eihän koko valtavalla rannalla ollut ketään. Vain pari pyhiinvaeltajaa kulki rannan läpi sateessa ja noin 10 asteen lämpötilassa. Ei siinä tilanteessa tehnyt mieli nauttia mitään viileää drinkkiä jääpaloineen.

     Saavuimme pienelle aukiolle, jossa oli autoja pysäköitynä. Rannalla oli hienon näköinen hotelli, joten varmaan näiden turistien autoja enimmät olivat. Kulkiessamme aukion poikki Guillermo löysi maasta auton avaimet. Yritimme selvittää, minkä auton avaimet nämä olivat painamalla avaimesta oven aukaisunappia. Minkään auton ovet eivät auenneet. Guillermo päätti viedä avaimet alberguen isännälle, joka saisi hoitaa asiaa eteenpäin.

Pobeña vaikutti oikein mukavalta paikalta. Täällä on varmaan espanjalaisten kesälomien aikaan vilkasta ja mukava tunnelma.

Asetuimme albergueen, joka vaikutti ihan kivalta. Lämmitin mikrossa nakkeja, joita olin mukanani tuonut. Korealainen kaveri tuli viereeni, tarjosi keksin ja jäi hetkeksi juttelemaan. En ole koskaan aikaisemmin kenenkään korealaisen kanssa puhunutkaan. Mikähän hänellä oli motiivi lähteä sieltä kaukaa Aasiasta tänne Camino del Nortea kulkemaan. Huono asia tässä majatalossa oli se, että sähköpistokkeita ei ollut, joten kännykkäni akku oli yön jälkeen tyhjä. Kuulin myöhemmin, että tällä Pobeñan alberguella oli huono maine luteiden takia.

Pobeñan albergue oli ulkoisesti oikein siisti ja muutenkin hyvä, mutta ilmeisesti täällä joku ötökkä puri minua. Huomasin jossain vaiheessa, että korvan taustaa syyhysi ja siihen sormella koskettuani hieman verta valui puremiskohdasta.

Illalla kävelin vähän ympäri Pobeñaa. Tämä pienen pieni kaupunki vaikutti oikein mukavalta paikalta. Vaikka täällä ei asukkaita ollut kuin kourallinen, eikä turistejakaan juurikaan näkynyt, niin  baareja oli alberguen vierellä useita ja pistäydyin yhdessä.

Matka Bilbaosta Pobeñaan oli 32 kilometriä.