16. päivä. Ribadesellasta Villaviciosaan

Tauko on pidetty ja olen aamulla puoli kuuden aikaan Ribadesellan bussiasemalla. On aivan pimeää näin aikaisin ja lähden otsalampun valossa kulkemaan. Aamu on lämmin. Takkia ei tarvita. Saavun sillalle, joka vie Sella-joen yli. Sen olin jo aikaisemmin edestakaisin ylittänytkin. Nyt kuljen sillalla pimeässä. Kaupunki ei ole vielä herännyt. Olen yksin. Upea tunnelma. Innostuneena jatkan matkaa.

Lähdössä jatkamaan Caminoa aamun pimeydessä. Reitti kulki ensin jonkin matkaa asuinalueen katua pitkin. Kaduilla ei näkynyt ketään.

Oli mukava tunne kulkea suoraa katua asuinalueen läpi näkemättä ketään. Katuvalot valaisivat kulkua kadun reunaa pitkin ja otsalampun sytytin vasta sitten, kun kaupunki loppui ja reitti jatkui pimeää tietä metsän läpi. Tämän tien vasemmalla puolella oli aidalla rajattu käytävä jalan liikkuville. Kuljin sitä pitkin ja jatkuvasti kasvoilleni tarttui ohuita, ilmeisesti hämähäkin tekemiä seittejä tai mitä lie nauhoja.

     Oli vielä hämärää, kun saavuin La Vegan kylään. Reitin varrella oli albergue, jonka ulko-ovi oli auki ja kurkistin sisään. Kovasti ruokaa oli levitetty pöydälle, mutta en jäänyt tekemään tuttavuutta muutaman siellä näkemäni vaeltajan kanssa vaan jatkoin matkaa.

     Vegan kylässä asuu ilmeisesti joku taiteilija, sillä erikoista taidetta sain kulkiessani nähdä. Moni ovi ja ikkuna oli hauskasti maalattu. Ne näyttivät ihan ”aidoilta”. Hienoa taidetta.

                                 Taidetta ovissa ja ikkunoissa La Vegan kylässä.

Täällä Asturiaksessa on paljon erikoisella tavalla perustettuja rakennuksia. Ne ovat korkeiden ja kapenevien kivitolppien päällä. Ilmeisesti näin ainakin saadaan petoeläimet pidettyä loitolla talojen ruokavarastoista. Joissain ilmeisesti uudemmissa rakennuksissa nämä tolpat oli valettuja ja vanhemmissa kivestä hakattuja. Hórreo on tällaisen Asturiaksessa perinteisen varastorakennuksen nimi. Ainakaan jyrsijät eivät niihin pääse kiipeämään .

     Täällä pohjoisella reitillä matkan luonne on sellainen, että vuoroin ylitetään vuoria ja sitten niiltä tullaan taas alas merenpinnan tasolle, missä sijaitsevat kaupungit ja isommat kylät. Valtatie kulkee suoraa tietä laaksossa, mutta Camino kiertelee vuoria. Luin jostain, että autotie San Sebastianista Ribadeoon on yli 100 kilometriä lyhyempi kuin reitti, jota pyhiinvaeltajat kulkevat.

La Vegassa meren rannalla. Sieltä tie jatkui osin aika mutaisena. Lehmä söi polun vieren pensaikkoa. Berbesin baari, jossa hinnat olivat Suomen tasoa.

Rinteessä olevan La Vegan kylän jälkeen reitti meni rannan tasolle. Iso hiekkaranta oli tälläkin paikalla. Lähdin sitten polkua pitkin nousemaan ylöspäin ja jostain pusikosta ilmestyi pariskunta, joka oli ilmeisesti viettänyt yönsä teltassa rannan lähellä. Telttailuhan ei ole periaatteessa täällä sallittua, mutta joillain vaeltajilla teltta on mukana.
      Aamukahvini sain Berbesin kylässä, josta löysin baarin. Nautin maitokahvin sekä ison ja kuivan bocadillon. Vähän olen ihmetellyt sitä, että nämä paikalliset "sämpylät" ovat niin kuivia ja mauttomia. Hintataso oli Suomen luokkaa, mutta aamiainen maistui tietenkin. Tapasin baarissa tsekin, joka oli puolisonsa kanssa Caminolla. Nämä olivat edellisenä vuonna kulkeneet Prahasta Iruniin ja nyt jatkoivat sieltä matkaa Santiagoon.

Kohti La Islaa oli mukava kulkea hienossa säässä merta ja rantoja ihaillen.

Ennen La Islaa oli iso, hieno hiekkaranta. Yksi mies oli siellä uimassakin. Rannikolla oli hienoja kivimuodostelmia, joita kelpasi ihmetellä. Ilma oli lämmennyt niin, että saatoin kulkea jonkin aikaa shortseissa ja t-paidassa. Se oli hieno tunne verrattuna niihin päiviin, jolloin olin kaiken aikaa vaeltanut täysissä sadevarustuksissa.

     Useat vastaan tulevat paikalliset tervehtivät sanomalla ”buen camino” tai ”buenos dias”, mutta tullessani kohti La Islaa rannan polkua pitkin, joku mies tuli vauhdikkaasti vastaan ja sanoi mennessään ”morjens”. Tämä jäi minulle vähän epäselväksi. Oliko mies suomalainen vai oliko joku tälle tervehdyksen opettanut?
       La Islan ranta oli oikein kaunis paikka. Kävelytien ja meren välissä oli puistomainen nurmikko ja jäin joksikin aikaa penkille lepäilemään ja katselemaan maisemaa. Muutama paikallinen kulki ohi ja joku peregrinokin. Vierellä oli muutama betonirakenteinen käymälä, jotka eivät houkuttaneet luokseen. Täältä jatkoin sitten jonkin matkaa tien vieressä kävellen kohti Colungaa, vaikka osan siitä osuudesta olisi voinut kulkea pitempää metsäreittiä pitkin.

     Baskimaassa talojen luona oli hyvin kauniita kukkaistutuksia, mutta oli täälläkin kukkaloistoa. Lähdettyäni La Islasta eteenpäin, tien reunoilla oli kauniisti kukkivia pensaikkoja. En tiedä kukkien lajeista juurikaan, mutta kauniit isot kukat olivat väreiltään kuin kotipihani clematiksia.

 

Kukkivia pensaita La Islan ja Villaviciosan välillä. Alla on "hórreo", Asturiaksessa tyypillinen rakennus korkeiden kivitolppien päällä. On mukava kävellä ilman katkolahjehousujen lahkeita. Oikealla juomatauko sillan kaiteella.

Colungassa kävin kahvilla, kuten tapanani oli lähes joka paikassa, missä se oli mahdollista. Ruokakauppaa en täältä löytänyt. Muutenkin ruokakaupat olivat harvassa. Baareja oli kyllä paljon. Colunga näytti varsin vilkkaalta, pieneltä kaupungilta. Asukkaita siellä oli lähes 4000 ja varmaan sieltä olisi löytänyt kaikkea tarvittavaa, mutta ruokakauppa jäi näkemättä, kun en reitiltäni yhtään poistunut. Sen olin huomannut, että kahvilat ja baarit olivat näkyvästi esillä kaupungeissa pääväylien varsilla, mutta ruokakauppoja piti jostain sivummalta etsiä.
 

Colunga on pieni kaupunki, mutta se vaikutti aika vilkkaalta paikalta. Pysähdyin paikalle kahville. Ruokakauppaa en nähnyt, enkä lähtenyt sellaista etsimään. 

Ilma oli hyvä ja matkanteko eteenpäin tuntui oikein mukavalta hyvää tietä pitkin tasaisessa maastossa. Jonkin matkaa Colungan jälkeen alkoi sitten nousu vuorille. Tulin La Lieran huipulle ja edelläni kulki kaksi vaeltajaa suunnilleen omaa vauhtiani. Nämä pitivät pientä taukoa siellä, jolloin ohitin heidät. En jäänyt juttelemaan. Yleensä kuljen hieman hitaammin kuin muut. Olen tottunut kävelemään aika rauhallista vauhtia. Montakaan kertaa en ketään ohittanut Caminolla.
     Huipulla oli lehmiä tien vierellä hyvin jyrkällä paikalla, mutta lehmät varmaan tiesivät, että siltä paikalta ei kannata pudota sataa metriä alaspäin. Täältä alas tullessa ohitin pienen kivisen rakennuksen, jossa oli ristikko ja kukkia sisällä. Mikähän tämä rakennus oli? Saman tyyppisiä olen nähnyt muuallakin.

 

La Liera -vuoren huipulla oli jyrkänteen reunalla lauma lehmiä. Viereisessä kuvassa pieni ja jykevä kivirakennus, jonka tarkoitus ei minulle selvinnyt.

Olin päättänyt juoda vain kaupasta ostettua vettä ja avasin nyt uuden pullon. Se olikin hapotettua ja maistui seven-upilta. Kyllä oli hyvää. Jano olikin todella kova. Tätä juomaa ajattelin ostaa aina kun se vain oli mahdollista. Niin hyvältä se maistui.

     Saavuin lopulta Villaviciosaan, jonka alberguesta olin varannut paikan nähtyäni majatalon mainoksen vähän aikaisemmin reitin varrella. Nyt oli kuitenkin kulkijoita suhteellisen vähän, eivätkä alberguet olleet läheskään täysiä. Yö maksoi tässä erittäin hyvässä majapaikassa 15 euroa. Ennen sinne saapumistani kävin syömässä ison burgerin – hamburguesa completa. Villaviciosa näytti olevan oikein vilkas 14 000 asukkaan kaupunki. Kaduilla ja torilla riitti väkeä. Ruoka- ja juomapaikkoja oli joka puolella kaupungin keskustassa.

Matkaa Ribadesellasta Villaviciosaan tuli aika paljon – 38 km. Olisi ehkä ollut järkevämpää kulkea lyhyempi päivämatka.