20. päivä. El Pitosta Cadavedoon

Tämä oli päivä, josta ei kovin paljon positiivista kerrottavaa jäänyt. Koko päivän satoi kaatamalla ja tämä oli jo kahdeksas sadepäivä tällä Caminolla. Siis päivä, jolloin piti ponchon kanssa kulkea aamusta iltaan. Tämän lisäksi kaksi vaelluspäivää on ollut tihkusateisia, jolloin tuulitakilla ja repun sadesuojalla on pärjännyt, mutta eivät nekään ole mitään kauniita päiviä olleet. Poutapäivä tuo esiin ihanat maisemat, jotka sade peittää. Ei ole mitenkään mukavaa kulkea silmälaseilla, jotka ovat koko ajan huurussa ja märkänä.

     Lähdin aamulla El Pitosta hämärässä ja tunnelma oli korkealla. Oli jotenkin niin kaunista kulkea kylän läpi kaikessa hiljaisuudessa. Kaikki näytti tässä vaiheessa ihanan tunnelmalliselta. Mutta en pitkälle päässyt, ennen kuin alkoi sataa. Ja vettä tuli koko päivän taivaan täydeltä. Jouduin jatkuvasti kahlaamaan vedessä. Asfalttitiellä oli parin sentin kerros vettä ja kun siitä piti nousta polulle vuoren rinnettä pitkin, niin vettä olikin paljon enemmän. Kun vuorille satoi suuri määrä vettä, niin kaikki tämä kerääntyi valumaan alaspäin polkuja pitkin, joita minun oli kuljettava. Tämä tarkoitti sitä, että kenkäni kastuivat. Polut vuoren rinteillä olivat kuin pieniä koskia. Kenkäni menivät läpimäriksi, sillä tällaista vesimäärää eivät Merrelini kestäneet kuivina. Näin ei ollut vielä kertaakaan aikaisemmin käynyt.
     Sain kulkea ensimmäisen tunnin ajan kuivin jaloin ja seuraavat kymmenen tuntia kengillä, jotka olivat täynnä vettä. Kaikki muukin kastui ja kostui. Kenkäni vaurioituvat tässä märkyydessä ja alkoivat päästää vettä sisään. Opaskirjanikin meni aika huonoon kuntoon, enkä voinut sitä pitää esillä lainkaan, kuten en uskaltanut käyttää kännykkääni enkä kameraani. Oli liian kosteaa, vaikka jossain olisi löytänyt sateelta jonkinlaisen suojapaikan.

     Kuljin keskellä metsää pientä tietä pitkin ja vastaani tuli auto. Tämä pysähtyi kohdallani ja ikkunasta auton kuljettaja alkoi mainostaa minulle jotain majapaikkaa Cadavedossa. Otin häneltä mainosesitteen, mutta se meni taskussani pian aivan pilalle, eikä paperilapun tekstistä saanut enää mitään selvää.
 

Sade alkoi tunnin kuluttua El Pitosta lähdön jälkeen. Autolla kulkeva mies oli Camino-reitin varrella ja mainosti omaa majataloaan.

Reitti kulki vuoristossa ja koko päivän satoi, mutta polut eivät olleet kovin mutaisia vaan enimmäkseen veden peitossa. Oli hieman outo olo, kun kengät olivat sisältä aivan märät. Enää ei tarvinnut tarkemmin katsoa, mihin astuu, kun jalat olivat jo märkinä. En tässä vaiheessa ymmärtänyt, että jalkani tulivat tästä kärsimään.
 

Vesi lainehti asfalttitiellä, josta reitti lähti polulle ylöspäin. Reitillä oli hyvin vetisiä osuuksia. Myös pieniä purojakin oli ylitettävänä.

Soto de Luiñassa vesi lainehti asvaltoiduilla kaduilla. Siellä pääsin hetkeksi sisälle baariin nauttimaan lämmittävän maitokahvin. Mitään ruokaa täällä ei tähän aikaan päivästä saanut. Oli kuitenkin aina mukava päästä sisälle jonnekin ja riisua hetkeksi päältä sadeviitta. Ponchoni on ohutta materiaalia, mutta se on kyllä kestänyt hyvin nämä sateet. Ulkosalla oli pieni tori kojuineen, mutta oli säälittävää katsella torimyyjien taistelua tällaista säätä vastaan.
 

Kahvitauko Soto de Luiñassa. Mukavaa saada olla hetken sateelta suojassa. Alakuvassa poncho taas ylle ja matkaan.

Soto de Luiñasata eteenpäin reitillä ei ollut suurempia korkeuseroja. Jossain vaiheessa eteen tuli tunneli, joka näytti niin pimeältä, että oli otettava otsalamppu käyttöön. Tunnelissa olikin hyvin epätasainen ja vetinen pohja ja olisi ollut vaarallista kulkea sen läpi ilman valoa. Sauvat olivat myös tärkeä turvallisuustekijä.
 
 
Pimeä tunneli, jonka läpi kulkemiseen tarvitsin valoa. Reitillä oli jatkuvasti hyvin märkiä osuuksia. Alakuvassa on hostelli ”Ina” Cadavedossa.

Matkan jatkuminen kohti Cadavedoa oli aika tuskallista, sillä huomasin tässä vaiheessa, että jalkani ovat kärsineet tämän päivän kävelystä. Oikeaan jalkaan varpaiden taakse oli tullut iso rakko, joka tuntui kävellessä varsin kipeältä. Myös vasemman jalan nilkassa oli outoa kipua. 
     Olin varannut matkan varrella oman huoneen majatalosta ”Ina” Cadavedossa. Halusin tutkia kipeitä jalkojani yksinäni ja hienon, oman huoneen sainkin 25 euron hintaan. Tämä kymmenen tunnin vaellus märissä kengissä oli saanut aikaan ikäviä vaurioita jaloissani. Oikeaan jalkaan oli tullut iso rakko jalkapohjaan. Olin joka aamu rasvannut varpaiden välit, eikä varpaisiin tullut ongelmia, vain pieniä hankaumia isonvarpaan ja pikkuvarpaan ulkoreunoihin, mutta ne hoituivat Compeedille. Mutta nyt jalkapohjaan oli ilmestynyt iso ja kivulias rakko. Märät sukat ja kengät olivat tämän aiheuttaneet. Lisäksi vasemmassa jalassa oli nilkan yläpuolella outoa kipua. Huomasin myös, että vasen jalka nilkan ja polven väliltä oli selvästi turvonnut. Se näytti paljon paksummalta kuin oikea. Aloin miettiä, että voinko näillä jaloilla jatkaa vaellusta.

Matkaa El Pitosta Cadavedoon oli 35 kilometriä.