6. päivä. Bilbaosta Pobeñaan

Aamulla majapaikassa vaatteet olivat kuivat ja lämpimät, mutta ulkona tuli vettä taivaan täydeltä. Kuljimme kaupungin läpi ja sitten valitsimme kahdesta vaihtoehdosta kohti Portugaletea tylsemmän eli sen, joka kulki pitkin rantaa sataman vierellä. Toinen, pitempi reitti olisi ollut kaunis osuus vuoristoa ylös alas, mutta tässä sateessa niille mutaisille poluille ei erityisemmin tehnyt mieli, eikä siellä sateessa mitään maisemiakaan olisi nähnyt. Jos ilma olisi ollut kaunis, niin varmaankin olisin valinnut tuon kauniimman vuoristoreitin.
  

Lähdössä Bilbaosta kaupunkia halkovaa Nervión-jokea ylittävällä sillalla. Ponchot oli yllä päivästä toiseen. Kaupungin ulkopuolella joen rannalla oli satama-aluetta usean kilometrin matkan.

Sade jatkui sen näköisenä, että se ei pitkään aikaan aikonut loppua. Aamukahvin nautin Zorrozassa jo tunnin kävelyn jälkeen. Olin vaihtanut mustan kahvin kokonaan maitokahviin, joka oli ihan hyvää. Tulimme sen jälkeen Barakaldoon, jossa poistuimme hieman reitiltä, mutta ymmärsin hyvin paikallisen kaverin ohjeet ja takaisin reitille päästiin taas.

     Pieni hauska tapahtuma sattui jossain vaiheessa sataman reunaa pitkin kuljettaessa. Montaa ihmistä ei tällä ilmalla missään näkynyt, mutta yksi, hieman laitapuolen kaverilta vaikuttava mies, tuli meitä vastaan. Mies ryhdistäytyi meidät kohdatessaan ja tervehti: ”Buenos dias”. Vastasin samoin. ”Santiago?”, mies kysyi seuraavaksi. Vastasin ”Si”. Mies näytti silloin kädellään suunnan ja sanoi: ”Santiago!”. No, me kyllä tiesimme, mihin suuntaan oli mentävä.

     Matkalla tapasimme neljä pyhiinvaeltajaa. Näistä yksi oli espanjalainen. Kun kohdataan, niin on tapana kysyä, mistä maasta kukin on. Espanjalaiset, varsinkin Madridista tulevat, vastaavat ”espanjalainen”. Tämä vastasi kuitenkin ”katalonialainen”. Sain myöhemmin huomata, että Espanjassa on jännitteitä eri kansallisuusryhmien välillä. Se oli minulle vähän yllättävää, vaikka tiesin kyllä Katalonian itsenäistymisaikeista ja vanhemmista Baskimaan tapahtumista. Yksi nyt tapaamistani vaeltajista oli Hollannista ja hän oli joskus käynyt Jämsässä jossain moottoripyörätapahtumassa.
     Tulimme Bilbaon satamapaikkaan, Portugaleteen, jonka olen kuullut olevan kaunis kaupunki. Nyt se kylläkin näytti sateisen ankealta. Bilbaoon johtavan joen yli meni erikoinen silta, jossa roikkui matkustajia kuljettava gondoli. Sillä moni vaeltaja on käynyt pistäytymässä joen toisella rannalla. Tällä ilmalla kenellekään porukastamme ei tullut mieleenkään lähteä tätä erikoista joen ylitystä kokeilemaan. Gondoli ottaa mukaansa myös autoja.

Portugaleteen saapuessa näkee jo kaukaa korkean sillan, josta roikkuvalla ”aluksella” kaupungissa joki ylitetään. Sade oli rankkaa koko päivän ja ilma kymmenasteista. Portugaletessa oli kadulla myös liukuportaat ja nehän olivat vaeltajille mieleen.

Menimme Portugaleten keskustassa märkinä kahvilaan ja siellä Catharina sanoi, että hänen polvensa ei ole oikein kunnossa, sen pitää saada lepoa ja koska hänen oli käytävä kotonaan Nürnbergissä joitain asioita hoitamassa, niin hän oli päättänyt lopettaa matkan teon tässä vaiheessa tähän. Tarkoitus oli kyllä tulla takaisin jatkamaan Caminoa hieman myöhemmin. Catharina pyysi vielä ennen matkani jatkumista sähköpostiosoitteeni, jotta voisi lähettää minulle kuvia, joita oli ottanut ja vastaavasti minä lupasin lähettää hänelle itse ottamiani kuvia.

Olemme Baskimaassa (Pais Vasco) ja se näkyy. Aiemmin matkan varrella oli pienen rakennuksen seinälle maalattu vaatimus poliittisten vankien vapauttamisesta ja Portugaletessa nautin patonkeja (bocadillo), joiden päällä oli Baskimaan liput.

Lähdin sateessa jatkamaan matkaani. Pysähdyin katujen risteyksessä tutkimaan, mikä olisi oikea suunta ja samalla huomasin toisella puolella katua kulkevan yksinäisen peregrinon. Hetken perästä olimme jo lyöttäytyneet yhteen ja me viihdyimmekin mainiosti tästä eteenpäin. Vaeltaja oli 32-vuotias espanjalainen Guillermo Madridista. Hän oli aloittanut Caminon vasta äsken Portugaletesta ja tarkoituksena oli vaeltaa Gijoniin, josta oli lennettävä takaisin Saksaan Stuttgartiin, missä mies oli töissä. Oli varsin mukavaa kulkea espanjalaisen kanssa, jonka äidinkieli oli espanja. Siitä tulisi varmaan olemaan paljon hyötyä.
  

Espanjalainen Guillermo aloitti Caminonsa Portugaletesta ja pääsi heti sateeseen vaeltamaan. Meistä tuli hyvät matkatoverit. Guillermolla oli kulkiessa yksi vaellussauva.

Kun satoi jatkuvasti, niin maisemien ihastelu jäi sumeiden silmälasien takaa kokematta. Jotain mukavaa sentään sateessakin pääsin näkemään. Yhden kylän kohdalla pikkutuulihaukka jahtasi turkinkyyhkyjä. En kylläkään nähnyt, tuliko saalista sillä kertaa.

     Yhdessä polkujen risteyksessä jäimme ihmettelemään, mikä oli oikea reitti. Buen Camino -sovellus näytti eri polkua kuin opaskirjani. Lisäksi Guillermolla oli ”täydellisempi” saksalainen opaskirja, jossa oli lähes kaikkialla monia vaihtoehtoisia reittejä sekoittamassa suunnistamista. Kaksi saksalaista kulkijaa tuli silloin paikalle ja heille oli selvää, minne oli mentävä jatkamaan matkaa. Me jatkoimme eri suuntaan, eli sinne, minne Buen Camino -sovellus näytti. Se oli oikea reitti. Varmaan se toinenkin oli.

     Lopulta saavuimme meren äärelle Pobeñaan. Majapaikkaa ei näkynyt missään, mutta Guillermo löysi paikallisen naisen, joka osasi kertoa, että albergue oli entinen koulu, joka oli vähän yli kilometrin päässä rannan toisessa päässä näkyvien talojen takana. Kaupungissa oli aikaisemmin ollut enemmän väkeä, kun siellä oli ollut koulukin, mutta nyt asukkaita oli enää alle 200.

     Kaupungin ranta oli iso ja hieno ja voi kuvitella paikan olevan hyvällä kesäilmalla suosittu rantapaikka läheisten Bilbaon ja Portugaleten asukkaille. Hiekkadyynien läpi kulki laudoista rakennettu kävelytie ja matkan puolivälissä oli rantabaari. Sellainen ulkoilman pystybaari, joka oli yllättäen auki. Siellä seisoi mies tiskin takana asiakkaita odottamassa. Tämä tuntui vähintäänkin hassulta, kun eihän koko valtavalla rannalla ollut ketään. Vain pari pyhiinvaeltajaa kulki rannan läpi sateessa ja noin 10 asteen lämpötilassa. Ei siinä tilanteessa tehnyt mieli nauttia mitään viileää drinkkiä jääpaloineen.

     Saavuimme pienelle aukiolle, jossa oli autoja pysäköitynä. Rannalla oli hienon näköinen hotelli, joten varmaan näiden turistien autoja enimmät olivat. Kulkiessamme aukion poikki Guillermo löysi maasta auton avaimet. Yritimme selvittää, minkä auton avaimet nämä olivat painamalla avaimesta oven aukaisunappia. Minkään auton ovet eivät auenneet. Guillermo päätti viedä avaimet alberguen isännälle, joka saisi hoitaa asiaa eteenpäin.

Pobeña vaikutti oikein mukavalta paikalta. Täällä on varmaan espanjalaisten kesälomien aikaan vilkasta ja mukava tunnelma.

Asetuimme albergueen, joka vaikutti ihan kivalta. Lämmitin mikrossa nakkeja, joita olin mukanani tuonut. Korealainen kaveri tuli viereeni, tarjosi keksin ja jäi hetkeksi juttelemaan. En ole koskaan aikaisemmin kenenkään korealaisen kanssa puhunutkaan. Mikähän hänellä oli motiivi lähteä sieltä kaukaa Aasiasta tänne Camino del Nortea kulkemaan. Huono asia tässä majatalossa oli se, että sähköpistokkeita ei ollut, joten kännykkäni akku oli yön jälkeen tyhjä. Kuulin myöhemmin, että tällä Pobeñan alberguella oli huono maine luteiden takia.

Pobeñan albergue oli ulkoisesti oikein siisti ja muutenkin hyvä, mutta ilmeisesti täällä joku ötökkä puri minua. Huomasin jossain vaiheessa, että korvan taustaa syyhysi ja siihen sormella koskettuani hieman verta valui puremiskohdasta.

Illalla kävelin vähän ympäri Pobeñaa. Tämä pienen pieni kaupunki vaikutti oikein mukavalta paikalta. Vaikka täällä ei asukkaita ollut kuin kourallinen, eikä turistejakaan juurikaan näkynyt, niin  baareja oli alberguen vierellä useita ja pistäydyin yhdessä.

Matka Bilbaosta Pobeñaan oli 32 kilometriä.