5. päivä. Eskericasta Bilbaoon

Aamulla vasta kello 7:10 lähdin Catharinan kanssa liikkeelle. Eskericasta lähdettiin ensin nousemaan ylös vuorelle erittäin mutaisia teitä ja polkuja pitkin. Olimme vuorilla, missä ei asutusta ollut eikä mitään muutakaan. Vain mutaisia ja märkiä polkuja kuljettavana. Sää oli hyvin sateinen heti aikaisin aamulla. Vaelluskengät näyttivät todella likaisilta, mutta pitivät veden. Sukat, joita oli kahdet päällekkäin, olivat märät vain hiestä.

Tällaista mutavelliä oli enimmäkseen reittimme lähdettyämme Eskericasta ylös vuorille. Vaelluskengät menivät aika likaisiksi.

Baskimaassa on itsenäisyyttä ajavia järjestöjä ja keskellä metsää olevaan pienen rakennuksen seinään oli kirjoitettuna vaatimus poliittisten vankien vapauttamista. Mahtoiko tuo seinäkirjoitus edistää tätä asiaa?
     Vähitellen aloimme laskeutua alas kohti Larrabetzua ja siinä vaiheessa alkoi vielä rankempi sade. Matkalla oli liukkaita alamäkiosuuksia, mutta hyvin niistäkin selvittiin. Mitään maisemia en sumeiden silmälasieni läpi nähnyt. Taskussa oli paperinenäliinoja silmälaisien pyyhkimistä varten, mutta ne menivät nopeasti liian märiksi. Täytyi yrittää pitää ainakin opaskirja, kännykkä ja kamera kuivina.

Melkoisen märän taipaleen kuljettuamme tulimme Larrabetzuun. Sielläkin satoi jatkuvasti, mutta saimme kävellä tovin asfalttia pitkin. Tällä pohjoisella Camino-reitillä on kaikkia mahdollisia kulkuväyliä, aina kapeista poluista päällystettyyn tiehen. Ei ole ainakaan mitenkään yksitoikkoista.

Saapuessamme Larrabetzuun moni muukin meitä nopeammin kulkenut peregrino sinne saapui ja kylässä oli auennut pieni kahvila ja se oli sopiva paikka aamukahvin nauttimiseen. Paikalla oli ennen meitä paikallista työväkeä aamupalalla, mutta nopeasti se täyttyi pyhiinvaeltajista, jotka pääsivät suojaan sateelta.

Larrabetzussa sain aamukahvini. Aukion laidalla oli albergue, josta olin kuullut kaikkea hyvää, mutta meillä ei ollut syytä jäädä sinne, sillä olimme vasta päivämatkan alkuvaiheessa.

Lähdimme jatkamaan matkaa ja muutama tuttu porukka meni ohitsemme. Satoi aika rankasti, mutta nyt reitti kulki tasaista ja suoraa kadun vartta pitkin Lezaman kautta Zamudioon, josta noustiin taas vuorille. Seuraava kaupunki kuten nyt Bilbao, näkyi matkalla jo monta tuntia ennen perille pääsyä. Useimmat kaupungit olivat meren rannalla ja Camino-reitti tuli vuorilta alas ja nytkin meni kauan, ennenkuin oltiin itse kaupungissa.
  

Lezamassa oli jonkinlainen kirkkorakennus, joka oli tietenkin kiinni. Kuvassa minä kokeilen, onko ovi lukossa ja Catharina hoitaa jalkojaan. Toisessa kuvassa olemme jo lähestymässä Bilbaon kaupunkia.

Sadeilmalla ei juurikaan maisemia voi ihailla, mutta onneksi loppumatkalla ei pahempia kurapaikkoja osunut tiellemme. Tulimme viimein Bilbaoon aivan märkinä ja oli tarve saada vaatteita pestyiksi ja varsinkin kuiviksi. Se ei olisi onnistunut albergueissa, joten tuli mieleen mennä yöksi johonkin laadukkaampaan paikkaan.

     Menimme Bilbaon turisti-infopaikkaan kyselemään, minne voisimme mennä yöksi. Kaupungin hotellit olivat todella kalliita, mutta yhden tähden hostellit voisivat olla hyvä vaihtoehto, minne mennä lämmittelemään ja kuivattamaan vaatteita. Saimme vain ylimalkaisia neuvoja ja lähdimme kiertelemään vanhan kaupungin hostelleja. Yhteen melkein pääsimme, mutta juuri tullessamme sinne, paikkaan tehtiin puhelimitse viimeiset varaukset.
  

Iloisia ilmeitä Bilbaoon saavuttua. Seuraavaksi etsimään yöpaikkaa, jota ei helposti löytynytkään.

Yhdessä hostellissa oli kovin ystävällinen virkailija, joka sanottuaan, että heillä oli täyttä, soitti toiseen paikkaan, missä saattaisi olla tilaa. Ja sieltä järjestyi meille yösijat. Lähdimme erittäin tyytyväisinä sateessa kävelemään hostelli Arriagaan, joka oli Bilbaon vanhan kaupungin laidalla joen lähellä. Oli ihana tunne päästä lepäämään lämpimään ja kuivaan huoneeseen. Lisäksi saimme kuulla, että aivan paikan vierellä oli itsepalvelupesula, jonne menimme pesemään vaatteemme ja saimme ne kuiviksi. Oli ihana tunne koskettaa kuivia vaatteita. No, aamulla ne tulivat taas muuttumaan märiksi.

     Illalla menimme syömään burgerit. Puoli kahdeksan aikaan ei vielä parempien ravintoloiden keittiöt olleet auki, joten jouduimme tyytymään isoon mutta kovin sitkeään burgeriin. Se maistui tietenkin erittäin hyvältä.
  

Etsimme Bilbaon vanhasta kaupungista ruokapaikkaa, mutta ainoa, joka seitsemän aikoihin illalla oli auki, tarjosi lähinnä burgereita. No, hyvältähän tuo kyllä maistui.

Päivän kuljettu matka Eskericasta Bilbaoon oli 25 kilometriä. Lisäksi saimme kävellä Bilbaossa usean kilometrin matkan ympäri kaupunkia, ennen kuin pääsimme majapaikkaamme.