Mietteitä vaelluksesta

Tämä Camino del Norte on erittäin hyvä ja mielenkiintoinen reitti vaeltaa, jos säät eivät pahemmin kiusaa ja pysyy terveenä. Reitti on todella monipuolinen. Kaikkea mahdollista matkan varrelta löytyy. Minä aloitin San Sebastianista, jonne oli helppo tulla, mutta yhtä hyvin olisi voinut aloittaa jo Irunista yhden päivämatkan päästä.
     Hieman enemmän jonkinlaista "hengellisyyttä" tai "pyhyyttä" olisin kaivannut matkalle, kun lähes kaikki pienet, vanhat kirkotkin olivat kiinni ja enimmät niistä varmaan lopullisesti suljettuja. Olisi ollut mukava pistäytyä sisällä pienissä kirkkosaleissa etsimässä sieltä jonkinlaista tunnelmaa, kun matkani ajatuksena oli "pyhiinvaellus", mitä se sitten tarkoittaakaan.

Kirjoitin joka päivä tapahtumia päiväkirjaani. Muuten en mitenkään voisi muistaa kaikkea Caminolla tapahtunutta.

     Minä kuljin 22 päivän aikana noin 630 kilometriä ja 200 jäi kulkematta. Sadepäiviä oli kahdeksan ja kaksi päivää meni tihkusateessa. Palella ei juurikaan tarvinnut. Liian kuumakaan ei ollut, mutta parina viimeisenä päivänä oli kyllä 20 astetta, mikä on minusta oikein sopiva lämpö vaeltamiseen. Helleraja 25 astetta ei ylittynyt kertaakaan. Lämpötila oli viileiden alkupäivien jälkeen vaellukseen mitä parhain. Lyhin päivämatkani oli vain 19 kilometriä ja pisin 38, joka oli kyllä turhan paljon. Ideaalinen päivämatka olisi näin jälkikäteen ajatellen 25 kilometriä tai vähän yli.

     Minulla oli repussa 8-9 kg tavaraa sekä vettä ja vähän evästä. Lähes kaikkea mukanani ollutta jossain vaiheessa tarvitsin. Ainoita turhia tavaroita olivat: aurinkoöljy, korvatulpat, polviside ja makuualusta. Niitä en tarvinnut. Mitä sitten olisin kaivannut? Kunpa minulla olisi ollut mukana kumisaappaat, sadehousut ja termospullo. Olisi maistunut aika hyvältä, jos keskellä kaatosadetta olisi voinut ottaa thermoksesta lämmintä juotavaa. 
     Ruokailu vaelluksella oli aika vaatimatonta. Söin jotain sämpylää tai muuta pientä aina silloin, kuin siihen oli mahdollisuus. Olen tottunut syömään kunnon aamiaisen ja lounaan, mutta siihen ei ollut täällä juurikaan mahdollisuutta. Matkatovereistani vain saksalainen Catharina halusi päivälläkin joitain syödä. Kaikki muut seurassani kulkeneet halusivat syödä ainoan ateriansa vasta silloin, kun itse olin menossa nukkumaan. Vietin matkalla 22 yötä erilaisissa majapaikoissa ja neljässä oli illalla tarjolla peregrino-illallinen.
     Merkittävänä asiana mieleen jäi se, että olisin halunnut kokea Caminon varrella niin monet asiat ja paikat paremman sään vallitessa. Sateessa ei niistä pystynyt juurikaan nauttimaan, kun tärkeintä oli silloin yrittää pitää itsensä ja matkatavarat kuivina. Märällä reitillä kulkiessa oli koko ajan keskityttävä katsomaan, mihin astuu. Vain kerran olin liukastua pahasti. Jälkikäteen on tullut sellainenkin ajatus, että haluaisin kulkea uudelleen koko reitin - ilman näitä sadepäiviä.

    Kun korona-viruksen takia en ole voinut mennä uudelleen Caminolle, niin olen jatkuvasti ajatellut tekemääni matkaa. Saatuani kokemusta Caminolla kulkemisesta ja kaikesta siihen liittyvästä, niin mielessä on ollut ajatus kulkea koko reitti uudelleen, kaikessa rauhassa alusta loppuun. Monesta majapaikasta jäi niin hyvä muisto, että haluaisin mennä niihin uudelleen. Tällaisia ovat ainakin:

- Zumaian konventti San José. Ihana entinen luostari puutarhoineen. Tunnelmallinen paikka. Isäntä mitä ystävällisin.

- Izarbide. Albergue upealla paikalla. Kaikenlaisia kotieläimiä. Peregrino-illallinen.

- Zenarruzan luostari. Aika suuri paikka ja paljon väkeä, mutta upea kirkko ja vesper. Keittoa illalla kulkijoille.

- Rio Seco -hostel. Kiva pieni kylä. Hyvä ruokakauppa. Sympaattinen hostelin isäntä. Emäntä pesi vaatteemme aamuksi.

- Unkarilaisten pitämä albergue ennen Abuelo Peuton paikkaa. Pysähdyimme sinne vain taukoa pitämään, mutta nyt jäisin sinne yöksi.

- Boo de Pielagos. Hyvä paikka, josta mukava lähteä aamujunalla sillan yli jatkamaan vaellusta. Peregrino-illallinen.

- Navia, San Rogue. Alberguen isäntä Aurelio oli paras mahdollinen majapaikan isäntä

- Tapia de Casasriegossa oli rannan tuntumassa mukava albergue, josta hain leiman. Ensi kerralla jäisin sinne yöksi.

Sain vaeltaa useiden todella mukavien ihmisten seurassa ja majapaikoissakin ystävystyin muutamien kanssa. Mitähän näille nyt kuuluu? Ainoastaan espanjalaisen Guillermon kanssa olen ollut sähköpostiyhteydessä. Hän aikoo jatkaa ensi keväänä matkaansa Gijonista, jonne viime vuonna jäi, kun lomat loppuivat.

 

                                                Karttaan olen merkinnyt nuolella yöpymispaikkani.

Ennen kotiin lähtöä kävelin vielä katsomaan, missä Camino jatkuu pois Ribadeosta kohti Santiagoa. Pieni vuori siinä näkyi olevan ensin edessä. Kyllä olisi tehnyt mieli lähteä sinne. Kaipuu tuonne vuorille oli todella kova. Haluan vielä joskus tuonne mennä. Tarvitsen uudet vaelluskengät, mutta muuten olen valmiina jatkamaan vaellusta.

                                                   Tuonne en vielä päässyt.