21. päivä. Cadavedosta Naviaan

Aamulla mietin kotiin lähtöä, kun jalkapohjaan sattui niin paljon sängystä noustessa. Huoneessani oli kuivausteline, jolla olin saanut yön aikana kenkäni kuiviksi ja kun ne laitoin jalkaani, niin kävely tuntui onnistuvan riittävän hyvin. Päätin mennä ainakin Luarcaan ja miettiä siellä, jatkanko sieltä vielä eteenpäin.

     Tulin Cadavedossa liikenneympyrän luo ja tapasin kaksi peregrinoa, jotka jatkoivat täältä bussilla Naviaan. Bussi tulikin pian. Busseja ei kovin usein täältä kulkenut. Kuulemma kaksi kertaa päivässä.

     Luarca oli oikein mukavan oloinen kaupunki. Sinne tultuani istuin joen varrella penkillä ja tarkastelin jalkojani. Oikean jalan pohjaan laitoin uuden Compeedin. Vasemman jalan nilkka näytti vähän turvonneelta.

     Löysin kaupungilta baarin, joka tarjosi erilaisia aamiaisia. Amerikkalainen aamiainen tuntui parhaalta ja söin sellaisen. Kyllä oli maittavaa. Tuoretta appelsiinimehua, paistettua kananmunaa, pekonia ja kahvia.
 

 

Luarcasta löysin baarin, jossa oli tarjolla erilaisia aamiaisia. Valitsin amerikkalaisen aamiaisen. Oikealla ylhäällä istun penkillä Luarcassa ja olen laittanut uuden Compeed-laastarin jalkapohjaan.

Olo tuntui hyvältä ja päätin lähteä jatkamaan vaellusta Luarcasta. Reitti nousi ylös ja kaupunkia sai katsella ylhäältä päin. Ilma tuntui oikein raikkaalta. Oli mukava kulkea taas, vaikka kipua jaloissa olikin.

     Heti kaupungin ulkopuolella reitin vierellä oli vanhan kivikirkon rauniot. Pistäydyin sitä katsomassa, kun vanhat kirkot minua kiinnostavat ja täällä melkein kaikki toimivat ja käytöstä poistetut vanhat kirkot olivat lukittuina. Tämä kirkko oli pyhän Jaakobin kirkko. Kirkosta on olemassa dokumentteja 1000-luvulta asti, joten se on hyvin vanha. Kirkon pääoven kaaressa on kilpi, jossa on neljä suurta ja yksi pienempi kampasimpukka ristissä. Jäin miettimään sitä, että vaikka kulkemani Camino on ”pyhiinvaellus”, niin ei täällä mikään pyhyys tai hengellisyys näy kulkijalle lainkaan. Missä Caminon pyhä Jaakko piileksii? Vastaavanlaisia keskiaikaisia kirkkoraunioita kotimaassani on Vihdissä, Pälkäneellä, Raumalla, Hämeenkoskella sekä Vaasassa. Jaakobille pyhitettiin Suomessa keskiajalla Rymättylän ja Rengon kirkot.
   

Luarcan ulkopuolella oli tällainen keskiaikainen pyhän Jaakobin kirkon raunio.

Jatkoin matkaa ja yksi vaeltaja saapui vastaan. Vähän sitä ihmettelin. Miksi tämä nainen oli palaamassa kohti Luarcaa? Tämä peregrino pysäytti minut ja kysyi, että onko minulla antaa hänelle leipää tai jotain muuta syötävää. Valitettavasti minulla oli mukanani vain vettä ja sitä näkyi hänelläkin olevan. Tunsin itseni jotenkin epäonnistuneeksi, kun en pystynyt auttamaan. En kantanut juuri mitään ruokaa mukanani. Vettä vain. Joitain hedelmiä ostin toisinaan evääksi, banaaneja ja omenoita. Kyllä olisi tullut mukava olo, jos olisin voinut hänelle leipää antaa.
 

Opaskirjani oli mennyt kosteudesta hyvin huonoon kuntoon ja sitä oli käsiteltävä varoen. Reitti Luarcasta eteenpäin oli hyvin kaunista. Meri näkyi monin paikoin.

Nyt ilma oli taas mitä parhain ja reitti kulki pitkin kaunista maaseutua. Oli ihanaa kulkea tällaisella säällä. Maailmakin oli muuttunut taas niin kauniiksi. Matka-asuksi riitti shortsit ja t-paita. Aloin kuulla kovaäänistä puhetta takanani. Ryhmä saksalaisia tai ainakin saksaa puhuvia vaeltajia saavutti minut ja meni ohitseni. Erään talon luona joku vitsikäs mies ruiskutti vettä näiden peregrinojen päälle. Oli varmaan tehnyt saman monta kertaa aikaisemminkin.
 

Ryhmä saksaa puhuvaa väkeä ohitti minut ja pian sen jälkeen he saivat vettä niskaansa.

Tulin Casa del Peregrino -majapaikan luo, jossa nämä kahdeksan muuta olivat taukoa pitämässä. Tämä rakennus oli sen päivän ajan kiinni, mutta en minä sinne olisi halunnut jäädäkään. Pieni lepohetki siinä pihalla penkillä oli riittävä.

     Tämän päivän osuus kulki asuttua maaseutua pitkin ja näin pelloilla useita petolintuja. Kun Baskimaassa päiväpedot olivat enimmäkseen haarahaukkoja, niin täällä Asturiaksessa näin peltojen yllä enemmänkin hiirihaukkoja ja joitain tuulihaukkoja. Yritin kovasti saada kuvaa muutamista pikkulinnuistakin, mutta pienellä kamerallani se ei oikein onnistunut. Linnut olivat käsittääkseni enimmäkseen pensastaskuja tai mustapäätaskuja.

     Ennen Villapedreä reitti nousi korkealle mäelle, josta oli upeat näkymät laaksoon kauas eteenpäin. Vaeltajat kulkivat mäkiä ylös ja alas, mutta valtatie meni suoraan alhaalla laaksossa. Täällä joku oli tehnyt reitille pienistä kivistä erilaisia tervehdyksiä. Nuolia ja Buen Camino -toivotuksia.
 

Autotie kulkee laaksossa, mutta Camino kiertelee vuoria ylös alas. Kivistä tehtyjä tervehdyksiä. Tapanani oli pysähtyä kaikilla silloilla. Alhaalla oikealla ravintola, jossa söin runsaan aterian.

Villapedressä oli ravintola, joka tarjosi ruokaa myös päivällä. Söin valtavan annoksen ja hyvältä maistui. Seuraava kylä oli Piñera, jossa soitin Naviaan varatakseni paikan alberguesta San Roque. Varaminen oli helppoa, kun puhelimen toisessa päässä alettiin puhua englantia.

     Saavuin lopulta Naviaan ja pistäydyin matkallani pienessä kirkossa, joka oli auki. Sitten menin albergueen, jota minulle oli suositeltu. Ja hyvä paikka se olikin. Alberguen isäntä oli nimeltään Aurelio ja hän oli todella mukava ja avulias ihminen. Aurelio sanoi, että ei täällä käy juuri lainkaan suomalaisia. Sanoin, että viime syksynä täällä ainakin yöpyi kaksi suomalaista, Johanna ja Meiju-Maria. Aurelio tarkasti kirjastaan ja myönsi, että nämä suomalaiset täällä todellakin silloin olivat olleet.
 

Pistäydyin matkan varrella San Roquen pienessä kirkossa ennen saapumistani albergueen. Alhaalla oikealla majapaikan isäntä Aurelio.

Pesin pyykkiä alberguen pesukoneessa ja koska oli kaunis ja lämmin ilta, niin ripustin ne kuivumaan ulos. Sitten lähdin kaupungille ja ostin pientä syötävää ruokakaupasta. Näitä ruokakauppoja on vaikea löytää, sillä niitä on tosi vähän. Kaikenlaisia baareja on kaupungit kyllä täynnä. Aurelio kertoi minulle tien ruokakauppaan.

     Kun tulin takaisin, niin Aurelio piti minulle perusteellisen esityksen reiteistä ja majapaikoista täältä Naviasta Santiagoon. Ribadeon jälkeen oli muutama majapaikka mennyt jo kiinni ja Ribadeon jälkeen olisikin parasta varata joka päivä yöpaikka valmiiksi. Nyt ei kyllä kovin ruuhkaista Caminolla näkynyt olevan. Muutama päivä sitten ollut rankkasade oli varmaan karkottanut suuren osan vaeltajista. Harmittelin jalkapohjan rakkoa ja toisen jalan nilkkasärkyä. En osannut sanoa, vieläkö matkaa aion jatkaa.

Matkaa Cadavedosta Naviaan oli 36 kilometriä.