18. päivä. Gijonista Avilésiin

Päivä alkoi kulkemalla tunnin verran suoraa katua pitkin ulos Gijónista. Ihan mukavalta tuntui kävellä tässä kaupungissa, sieltä pois päin. Väkeä oli aamulla liikkeellä jo paljon. Reitti oli helppo, pitkin suoraa katua, jonka vasemman puolen jalkakäytävää kuljin. Oikealla puolella kulki yksi Camino-pariskunta, jonka oli muutaman kerran aikaisemmin nähnyt. Kaupungin ulkopuolella oli laaja teollisuusalue, jota Caminon reitti kiersi ennen nousua vuorelle. Jotenkin saasteinen mielikuva jäi näistä tehtaista. Kaikkialla, missä taloja on, niin vahtikoirat haukkuvat ja siipikarja kotkottaa.
 

Aamu alkoi pitkällä kävelyllä suoraa jalkakäytävää kulkien ulos kaupungista. Nousin vähän matkaa ylös vuorelle ja pysähdyin erään talon luona katselemaan maisemaa. Laaja Gijónin teollisuusalue oli alapuolella.

Matka jatkui ylöspäin vuorelle, jonka huipulla sai kulkea tasaista maastoa tunnin verran. Tämä oli ihanan kaunista maaseutua.

Alaspäin tullessa levähdin Santa Eulalia -nimisen kylän kirkon luona. Sitten tulin laaksoon viljelysten keskellä kulkeville poluille ja täällä oli jonkin verran kärpäsiä, joita ei ainakaan riesaksi asti ollut aikaisemmin. Pikkulintuja oli paljon. Ainakin pikkulepinkäisiä, jotka ovat Suomessa nykyään aika vähälukuisia.

Laskeudun ylängöltä kohti laaksoa ja pysähdyn San Eulalia -kirkon terassille. Kylässä piti olla pieni kauppakin, mutta se oli ilmeisesti lopetettu.

Jonkin verran pieniä rakkoja oli varpaisiin tullut, mutta ne sain hoidettua kivuttomiksi Compeedilla. Jalkapohjat olivat pitkien päivämatkojen takia aika hellinä, mutta illalla majapaikassa jalat tulivat terveiksi taas. Eniten rasitusta jaloille aiheuttaa jyrkät laskeutumiset vuorilta. Ylöspäin on paljon kivuttomampaa kulkea kuin alas.

     16 kilometriä olin kulkenut saapuessani Tamón -nimiseen kylään. Täällä oli päivällä auki oleva ravintola ja halusin syödä. Ulkona mainostettiin päivän herkullista ja monipuolista annosta ”Menu de Dia”, jota pyysin, mutta ei sitä ennen iltaa saanut. Hyvän lounaan kuitenkin söin saadessani lautaselle ”calamares con patatas”, josta maksoin 11 euroa. Kyllä maistui. Perässäni tuli britti, jonka olin nähnyt muutaman kerran aikaisemmin, mutta emme vielä olleet jutelleet.
 

Tulo Tamóniin. Kirkko oli tietysti kiinni, kuten muutkin maaseudun kirkot. Alla ravintola ja herkullinen lounaani. Oli ihanaa saada syödä keskellä päivää.

Sitten alkoi päivän toinen teollisuusalue. Lähes kymmenen kilometriä sain kulkea kohti Avilésin kaupunkia valtavan suuren teollisuusalueen reunalla. Rautatiekiskot olivat vierellä ja kävellessäni näin monesti, kuinka isot kiskoilla kulkevat nosturit siirtelivät raskaita rautakuormia paikasta toiseen. Tämä alue ei näyttänyt yhtä saasteiselta kuin Gijónin vastaava alue. Avilés näytti olevan melkoinen teollisuuskaupunki.

     Tänään oli lyhyempi vaellus, vain seitsemisen tuntia, mutta kuitenkin hieman väsyneenä saavuin keskelle kaupunkia olevaan albergueen ”Pedro Solís”. Tämä näytti oikein mukavalta ja tilavalta majapaikalta. Albergue oli kadun varrella, mutta siinä oli iso sisäpiha, jossa oli paljon tilaa rentoutua ja jätin vaatteitani tuulettumaan pyykkinaruille.
 

Tulen Avilésiin. Majapaikkani albergue ”Pedro Solís” on keskellä kaupunkia. Illalla aina tutkin opaskirjasta ja Buen Camino -sovelluksesta seuraavan päivän reittiä.

Kävin vielä illalla kaupungilla syömässä, vaikka mikään kova nälkä ei nyt ollutkaan hyvän lounaan jäljiltä. Alkupalana oli täytetyt munakoisot ja pääruokana kummeliturskaa. Lisäksi lasi valkoviiniä. Tämä kaikki maksoi 9 euroa.

Matkaa Gijónista Avilésiin tuli vähän yli 25 kilometriä.