15. päivä. Cuerresista Ribadesellaan

Sain nukuttua yöni suhteellisen hyvin, mutta aamulla noustessani olo oli todella heikko. Jääkaapista löysin kylmää greippilimsaa, jota join runsaasti ja söin lisäksi yhden paahtoleivän. Energiaa sain jonkin verran tankattua. Olin ensimmäinen, joka aamulla nousi ja seuraavaksi heräävät kaikki kyselivät vointiani. Kerroin sen olevan hyvän. Päätin yrittää jatkaa matkaa.

     Nelikkomme lähti liikkeelle ja huomasin heti, että en pysty kulkemaan samaa vauhtia kuin muut ja aloin jäädä heistä jälkeen. Alkoi tulla uusia ajatuksia. Guillermo oli lopettamassa oman Caminonsa kolmen päivän kuluttua Gijonissa. Ehkä minä teen samoin.

  

Silta Sella -nimisen joen yli Ribadesellassa. Täällä matkantekoni ei enää mukavalta tuntunut ja mielessä alkoi olla ajatus Caminoni keskeyttämisestä.

Saavuimme Ribadesellaan ja matkatekoni alkoi tuntua entistäkin raskaammalta. Lihakseni eivät jaksaneet ja niskaa särki. Kun olimme kulkeneet muutamia kilometriä kaupungista ulos, pyysin edellä menevää kolmikkoa hetkeksi pysähtymään. Kerroin heille, että en ole nyt sama ihminen, kuin tähän asti olen ollut. En enää jaksa näillä väsyneillä lihaksilla nousta vuoria ylös. Tunnen oloni liian heikoksi. Edessä olisi ollut hetken kuluttua iso nousu. En jaksa enää tai olisin ehkä jaksanut, mutta kulku olisi ollut kaikkea muuta kuin nautittavaa. Minun on keskeytettävä vaellus. On levättävä ja toivuttava tästä taudista, ennen kuin voin matkaa jatkaa. Oli pakko pitää vähän aikaa taukoa vaelluksesta. Muut saivat mennä eteenpäin, minä lähdin takaisin päin.

     Minulla oli onni löytää matkaseurakseni ihania ihmisiä, joiden kanssa olisin halunnut kulkea koko Caminon – saksalainen Catharina, espanjalainen Guillermo ja puolalaiset Remi ja Ula. Lisäksi tapasin monia muitakin mukavia ihmisiä, saksalaisia, itävaltalaisia, italialaisia, sveitsiläisiä ja espanjalaisia.

     Oli päästävä johonkin hotelliin lepäämään ja katsomaan, saanko voimani pian takaisin. Puolalaiset ehdottivat, että menisin bussilla eteenpäin seuraavaan kohteeseen ja jatkaisin sieltä heidän kanssaan. Arvelin kuitenkin, että elimistöni ei yhdessä päivässä toivu vaelluskuntoon. Toivotin heille hyvää Caminoa ja Guillermolle suomeksi hyvää matkaa. Paluumatka Ribadesellaan oli tuskallista taaperrusta. Annoin toverieni mennä ja päätin pitää taukoa ja jatkaa matkaani vasta sitten, kun olen täysin toipunut.